Villa Sarkia on minulle tuttuakin tutumpi paikka. Ensimmäistä kertaa sain sieltä residenssijakson toukokuulle 2012, sen jälkeen tammikuulle 2014. Sittemmin olenkin saanut palata taloon joka vuosi. Muistaisin unissanikin, missä kohtaa alakerran salia lattialankku narahtaa askeleen alla, miten kylmiltä kellarin betoniportaat tuntuvat paljaissa jalkapohjissa suihkusta palatessa ja miltä eteisessä tuoksuu, kun tulee ulkoa sisään.
Samaan aikaan olen salaa kateellinen niille, jotka saavat kokea Sysmän taian aivan ensimmäistä kertaa. Muistan itsekin, millaista oli saapua tuntemattomalle paikkakunnalle residenssiin tietämättä lainkaan, mitä oli luvassa. Tutkimusretkillä lähimaastoon tuli tehtyä ihmeellisiä löytöjä: pellon reunasta löytyi Uhrikivi ja Ohrasaaresta lintutorni. Hihiteltiin Pusukujalle, ihastuttiin Lintan kammariin ja yöllä hiippailtiin Majutveden rantaan katsomaan kuuta.
Jo viisi kertaa Villa Sarkiassa vierailleena olen alkanut pitää Sysmää kirjoittamisen kotina. Jokin aivoissani naksahtaa kirjoitusasentoon jo siinä vaiheessa, kun Helsingistä lähtenyt linja-auto vihdoin sukeltaa puiden välistä Pulkkilanharjulle ja ympärillä avautuvat Päijänteen kimaltelevat vedet. Kun lopulta kompuroi laukkuineen residenssin ovesta sisään, sormet syyhyävät jo päästä näppäimistölle.
Tällä kertaa editoin Sysmässä lastenromaaniani. Karsin sivukaupalla turhaa selittelyä ja toistoa, lisäsin aistimustasoja kohtauksiin kuin kerroksia kakkuun ja pyrin luomaan kerronnan rytmiin lisää vaihtelua. Työn alla ollut käsikirjoitus on toinen osa sarjaan, jonka ensimmäinen osa on parhaillaan kustantamokierroksella.
Editointityön lomassa kävin juoksulenkeillä tuulettamassa ajatuksiani. Sysmässä on mahtavat maastot lenkkeilemiseen! Joka suuntaan lähtee mukavia kävely- ja pyöräteitä eikä vastaantulijoita ole nimeksikään, joten juoksija saa puuskuttaa ja hikoilla kaikessa rauhassa. Ympärillä avautuvat maisemat hellivät mieltä: pellot, metsät, rannat ja kauniit, vanhat talot.
Romaanini lukijakunnaksi olen ajatellut 10–13-vuotiaita, ja sitä silmälläpitäen kutsuin Sysmän yhtenäiskoulun 6. luokan vierailulle Villa Sarkiaan kuun puolivälin tienoilla. Heti alkuun jouduin tunnustamaan oppilaille korvat luimussa, etten ole OIKEA KIRJAILIJA, jollaisen tapaamista he olivat odottaneet, vaan toistaiseksi ainoastaan kuvataiteilija, joka kirjoittaa. Kerroin ensin yleisesti residenssistä ja työskentelystäni ja sen jälkeen luin vierailijoilleni luvun mittaisen katkelman romaanistani.
Oli valtavan rohkaisevaa ja palkitsevaa huomata, miten kiinnostuneilta oppilaat vaikuttivat! He kuuntelivat hiiskumatta lukemistani, ja muutama tuli jälkikäteen oma-aloitteisesti sanomaan silmät loistaen, että haluaisi lukea koko kirjan. Palaute antoi toivoa siitä, että kirjoilleni voisi oikeastikin löytyä yleisöä. Kunpa saman tajuaisi myös se kustannustoimittaja, jonka pöydällä käsikirjoitukseni tällä hetkellä pyörii!
Sain residenssijakson aikana myös muita vierailijoita: toisella viikolla seurakseni saapui helsinkiläinen ystävättäreni, jonka kanssa katsoimme Euroviisuja ja kokkasimme risottoa, ja residenssijakson loppupäässä myös Sysmästä kotoisin oleva poikaystäväni tuli käymään synnyinseuduillaan. Hän tosin vietti suurimman osan ajasta Tainionvirran kaloja narraten eikä siis juurikaan häirinnyt työskentelyäni. Bonuksena sain herkutella niin uunitaimenella, loimukirjolohella kuin hapankorppuleivitetyillä ahvenfileilläkin. Kävimme myös yhteisellä korvasieniretkellä ja saimmekin mojovan saaliin, josta syntyi ryöppäyksen jälkeen oivallinen keitto.
Residenssijaksoni toiseksiviimeisenä päivänä pidin Lintan kammarissa Tuija-emännän kutsumana Loitsukioskia, josta kahvilan asiakkaat saivat käydä ostamassa omaan elämäntilanteeseensa sopivan kalevalamittaisen loitsun. Kirjoitan niitä tilauksesta kaikenlaisista aiheista, ja Tuija on tykästynyt loitsuihini jo aiempina vuosina. Kaupaksi meni tällä kertaa mm. itsevarmuuden kutsua, hyvän kalaonnen kutsua ja ystävyyden vahvistusta. Eräälle kirjoittavalle ystävälleni laatimastani ”Kustannussopimuksen kutsusta” voisi olla iloa monelle Villa Sarkian entiselle ja tulevalle vieraalle, joten taidan liittää sen tähän.
Seuraavan kerran palaan loitsuineni Sysmään heinäkuun 8. päiväksi, kun pidän omaa kojuani Kirjakyläpäivien toritapahtumassa. Toivottavasti myös Sarkiaan olen tervetullut jatkossakin, vaikka vähän nolottaakin, että olen päässyt nauttimaan talon tunnelmasta jo niin moneen otteeseen. Myllymäentielle on vain aina niin kotoisaa palata.
Suvi Nurmi
http://suvinurmi.webs.com
KIRJAILIJAVIERAITA SYSMÄSSÄ 