Palaan Villa Kiven Kirjailijatalon työpöydän edessä aukeavan Töölönlahden halki takaisin lokakuuhun joka kerta, kun kirjoitan Häkkioopperaa. Sain viettää lähes koko lokakuun Sysmän hellässä huomassa runojen syleilyssä. Häkkiooppera on toinen runoromaanini, jatkumo esikoiseni Titaanisydämen anatomian tarinalle. Kirjoitustyön päätös häämöttää edessäni kuin ikkunasta näkyvä oopperatalo, asioilla on kummallinen tapa nitoutua yhteen.
Olen aloittanut kirjan kirjoittamisen noin 10 vuotta sitten mutta vasta koronavuosi antoi ajan muovata siitä ehjä kokonaisuus. Vaikka runoja oli jo yli sata kirjoitin Häkkioopperan ensimmäisen runon Sysmässä.
Tuulen raastamien ikkunoiden takana punon meidän tarinaa niin kuin pankkiryöstöä
lipuen kaikkiin niihin kohtiin joissa kumpikaan ei kääntynyt lentäen kurkiauran yli nyt
kuin mustaa joutsenta
ei olisi koskaan keksitty Tšaikovskin tahdissa kuolemaan
päästän salametsästäjät kurkustani härkätaisteluareenalle
yleisö saa taputtaa vasta kun kukaan ei enää hengitä sanaakaan
alitajuntani palatsin krokotiilit antavat harmaan kyyhkysen lentää rauhassa
viestintuojaa ei ammuta edes ydinsodassa
kuukausien säntillisen kuivakauden jälkeen olen löytänyt ylisuorittamisen koukuttavan kiireiseen ytimeen jossa lassoan kiinni kaikki ne tavoitteet joita olen lykännyt sinusta hartaasti arpeutuessani sellaiseksi ihmiseksi jota haluan katsoa peilistä vielä jonain päivänä.
Ympäriltä kantautuu vienoa kyyhkysten kurnutusta
Taiteilijaresidenssit ovat siitä hauskan kummallisia, että niissä ikään kuin muutetaan yhteen tuntemattomien kanssa. Rinnakkaiseletään omissa maailmoissa ja arasti tunnustellaan milloin voi jutella.
Tällä kertaa kanssani samaan aikaan paikalle sattui myös Tommi Parkko. Keskustelimme usein iltaisin ja väistämättä puheeksi nousi kokoelmani, jonka kanssa kipuilin yllättävän paljon juuri Sysmässä. Kävelin upeissa ulkoilumaastoissa ja ihastelin ruskaa pohtien, miten saisin tarinani kerrottua niin, että se kantaisi kannesta kanteen. Tommin kanssa näistä asioista keskusteleminen tuntui hapelta sukelluslaitteisiin ja lopulta rohkaistuin pyytämään häntä kustannustoimittajakseni. Onnekseni se sopi myös kustantajalleni Basam Booksille ja Tommille.
Nyt olemme jo lähestymässä loppusuoraa ja matkasta on tullut ontuilemisesta huolimatta kepeämpää. Häkkioopperan julkaisu on suunniteltu syksylle.
Sain viettää melkein koko lokakuun Sysmässä sulkeutuneena Villa Sarkian ihanaan runokirjastoon. Kuukaudessa ehtii lukea kymmeniä runokokoelmia jos oikein tahtoo. Minä tahdoin ja havaitsin nopeasti, että jos lukee äidinkielen lisäksi ranskaksi ja englanniksi niin päivittäinen kulutus kestää vielä enemmän kuin yhdellä kielellä. Ikään kuin aivoihini olisi tehty kiintiöt, minkä verran asiaa milläkin kielellä per päivä pystyy sulattamaan. Olen varmaan asunut liian pitkään maiden välistöjä, kun aivoni ovat päässeet tähän tilaan.
Erityisesti Robert Creeleyn runot saivat minut kirjoittamaan pitkästä aikaa myös englanniksi, vaikka olen viime vuosina kirjoittanut lähinnä suomeksi ja joskus ranskaksi.
she’s graced with good intentions
marching in the library
I aked for her attention
like somebody who wanted to learn how to read
she would waltz through the book shells
here’s hoping she’d notice me
I drop down some poetry
and she bends like she could never break
piking up after me like we were already a couple
of people wrapped together with the bindings of a book and everything in common
Robert Creeley she murmurs
Indeed I smile at her
Kiitos Nuoren Voiman Liiton mahdollisuudesta olla Villa Sarkiassa ja Sysmälle tästä tilaisuudesta, odotan jo kovasti että tapaamme jälleen!
Koronasta johtuen ei paikallisia esiintymismahdollisuuksia ollut tällä kertaa tarjolla mutta oli ihanaa tehdä juttu yhdessä Lähilehden kanssa ajastani Sysmässä, kiitos yhteistyöstä.
Ps suosittelen lämpimästi vierailua Suomen Harmonikkamuseossa, se oli odottamaton elämys!
KIRJAILIJAVIERAITA SYSMÄSSÄ 