Kuulokkeiden akku oli tyhjä. Istuin bussissa ja tuijotin ohikiitävää maisemaa, kunnes edessä oli Matkabaari. Raahasin laukkuani ylämäkeen. Villa Sarkian eteisessä oli vastassa mustavaatteinen nuori nainen, joka sanoi tervetuloa.
Suomen kesä oli ulkona kauneimmillaan. Minulla oli romaanikäsiksessäni kaksi isoa ongelmaa, joihin piti keksiä ratkaisu. Katsoin illat amerikkalaisia motivaatiovideoita ja imin ajatuksia päähenkilön päähän.
Pizzeria Fantasiaan tuli mies ruskeissa kumisaappaissa, sillä oli anteeksipyytävä askel. Minä en jaksanut syödä pizzastani kuin puolet. Naapuripöydän helleasuinen seurue puhui sysmäläisiä asioita.
Residenssin kolmas vieras, kanadalainen runoileva dj, järjesti leffaillan. Katsoimme elokuvan inuiiteista, se oli jotain niin erilaista että huimasi. Päähenkilön pakomatka juosten alastomana yli hyisen grönlantilaisjäätikön jäi mieleen.
Harmonikkamuseo meni kiinni, mutta opastus ei lakannut. Oli erilaisia harmonikkoja erilaisilta tehtailta, itsetehtyjäkin joista eräässä näppäimet juustosta. Oli naisten harmonikkoja ja harmonikankorjauspöytiä, urkuharmonikka ja huuliharppuja ja niin edelleen. Kierroksen jälkeen korvissa soi.
Vierailin talossa, jossa asui nainen joka tuli Villa Sarkiaan ja jäi sille tielleen.
Leirintäalueen minigolfrata oli roskainen. Istuimme terassilla ja trubaduuri soitti suomalaista musiikkia. Kanadalainen säpsähti, kun koko terassillinen ihmisiä alkoi laulaa mukana ruudun takaa tyttöni katsoo vain.
Vietimme residenssissä kansainvälisen runoillan, kanadalainen tarjoili teetä hienoista posliinikupeista. Minäkin luin tekstejäni, vaikken varsinaisesti runoilija olekaan.
Kun suljin residenssin oven takanani, minulla oli vastaus niihin kahteen romaanikäsiksen isoon kysymykseen ja teoksen ensimmäinen versio siis valmis. Lisäksi pääni oli nyrjähtänyt sysmäläiseen asentoon, jossa ei ole ruuhkaa.
Anna Maria Mäki
VILLA SARKIA 