;
Näyttämö.
Esirippu nousee. Kuuluu veden lorina, suihkun virtaava vesi, ja se kuinka vesi osuu kaakelilattiaan.
Spotti syttyy. Sen keltainen valo lankeaa viistosti näyttämölle. Säteet kimaltavat vedessä; näyttämöön on upotettu allas. Altaan takana on rivissä viisi suihkua ja suihkuverhokehikkoa. Yksi niistä on kiinni, vesihöyrypilvi on suljetun tilan kattona. Kaakeliseinällä suihkujen vieressä on puinen vanha seinäkello. Se näyttää 06.04 – tai 18.04, ajat näyttäytyvät siinä saman lailla. Kello on pysähtynyt siihen aikaan, aamun ja illan hetkeen.
Allas. Aaltojen välit tihenevät, kuuluu vedenliike. Pimeydestä ui Kirjoittaja näkyviin. Näyttää kuin hän olisi heittäytynyt veden syleilyyn, kelluisi vedessä, antaisi sen kannatella itseään. Näyn ei pidä antaa huijata: Kirjoittaja joutuu polskimaan ja pitämään itsensä pinnalla, ettei hukkuisi. Vesi on haaleaa. Hänen kehonsa ei pysty lämmittämään uima-altaan verran vettä, joten keho on viilentynyt vedenlämpöiseksi. Kirjoittaja ui eteenpäin kasvot kohti kattoa. Silmät kiinni.
Suihkusta kuuluu laulua. Pesuvesi laskee suihkukaivoon. Karvat ja saippua kietoutuvat toisiinsa, eivät pääse ritilän läpi. Veteen sekoittuu punaista. Aluksi se on vain pieni punainen juova, mutta lopulta viemäriin valuva vesi on kokonaan tummanpunaista ja paksua. Suihkuverho avataan. Suihkussa ollut mies kävelee pois näyttämöltä pysyen tuntemattomana. Jotain jää hänen jälkeensä. Nyljetty rusakko makaa kuolleena suihkun alla, vesipisarat tippuvat sen aukinaiselle silmälle. Sen ruho ei enää tutise. Sen vatsa on avattu, ja veri lähtee sen kehosta kuin pakolaiset lähtevät tuhoutuneista kodeistaan; vailla suuntaa odottaen että jokin voima vie eteenpäin. Rusakon ympärillä on karvatuppoja, ne ajelehtivat suihkukaivolle punaisen veden mukana, tukkivat viemärin kokonaan.
Vesi löytää aina uuden reitin. Se lähtee valumaan kohti allasta. Punainen kastautuu altaaseen, ja loput karvatupot seuraavat perässä. Virta kuljettaa karvatuppoja mukanaan. Kirjoittajan kulmat rypistyvät, kun hän kuulee ryystävän äänen. Rhjyy, rhjyy. Ääni on voimakas, sekatempoinen, häiritsevä. Liian häiritsevä. Märät hiukset liimautuvat niskaan Kirjoittajan noustessa pystyasentoon, hänen etsiessä katseellaan äänenlähdettä. Karvatupot ovat tukkineet altaan suodattimen. Allas on likaantunut verestä. Kirjoittaja ui suodattimen luo. Hän sekoittaa liikkeellään veren veteen niin että vedestä tulee vaaleanpunaista. Kirjoittaja kerää karvatupot yhdeksi isoksi tupoksi ja nostaa sen altaan reunakivelle. Vesi kulkee jälleen suodattimesta sisään, alkaa puhdistaa allasta. Kirjoittaja lähtee uimaan takaisin paikalleen kuin hän voisi palata hetkeen ilman, että se olisi uusi ja erilainen kuin aikaisempi.
Mutta vaikka hän polskii ja polskii, tuntuu kuin hän ei liikkuisi lainkaan eteenpäin. Kirjoittaja vilkaisee taakseen kummissaan ja näkee suodattimen imevän vettä niin kovaa, että virtaviivat näkyvät vedenpinnassa syvinä uurteina. Kirjoittajan silmät laajenevat. Hän alkaa kroolata virtaa vastaan, mutta virta on voimakkaampi. Se alkaa vetää Kirjoittajaa kohti suodatinta. Virranveto aiheuttaa varpaissa suonenvetoja, tuntuu suoristavan sisäiset ristivedot, kääntävän ne virran mukaisiksi. Kirjoittajan jalan osuessa suodattimeen hän luulee olevansa turvassa. Mutta suodatin imee niin lujaa, että Kirjoittajan varpaat, jalka, nilkka, sääret, polvet, reidet ja niin edelleen hajoavat pieniksi hiukkasiksi, liukenevat veteen ja menevät suodattimesta läpi. Kirjoittaja ei ehdi edes huudahtaa ennen kuin on kadonnut kokonaan.
Uimahallien suihkuissa on aina ajastinnappi, jota painetaan jotta vesi virtaisi. Nappi nousee ylös, suihkuvesi lakkaa valumasta. Allas tyhjenee verestä ja vedestä. Näyttämölle jää vain kuollut rusakko ja puinen seinäkello. Molemmat ovat pysähtyneet tiettyyn aikaan eri aikoina, jatkavat siinä olemista.
Esirippu lasketaan.
Kirjoittanut Jenna Viro.
Villa Sarkia, maaliskuu 2022.
VILLA SARKIA 