4.3.2022 (toinen kokonainen päivä)
Kiitos Sysmän uimahalli hiukan liian matalasta altaasta vesijuoksulle. Oli pakko pysähtyä, kauhoa altaan mittaa käsin ja jaloin (ja huomata uimatekniikkansa puutteellisuus.)
6.3.2022 (oltuani paikallani 3 kokonaista päivää ja yhden puolikkaan)
Päivämäärät ja viikonpäivät ovat jo menettäneet merkityksensä, rytmi syntyy sisäsyntyisesti eikä paineen kautta. Kaikista paras asia on huomata, ettei tarvitse pakottaa itseään töiden ääreen.
Kaipaisin enemmän tälläistä tilaa tekemiselle ja olemiselle. Paineettomuutta. Vapautta valita.
Olen iloinen havainnosta, että tunnistan tarpeen tehdä ja toimia, kirjoittaa.
20.3.2022 (oltuani paikallani 18 päivää)
Olen oppinut, ettei ranskassa ole mäyriä ja että ranskalaisille opetetaan Duolingossa suomen kielestä hyvin aikaisin sanat ”undulaatti” ja ”velho”.
Katsonut päivä päivältä kasvavaa ruoholänttiä ja jäätynyttä maata.
Kirjoittanut asioista kuten: valo, naistaiteilijuus, unohdetut lapset, työn merkitys.
”On tartuttava toimeen rautahansikkain”, kirjoittaa Elin Danielson-Gambogi kirjeessään ystävilleen pitkän ”huonon jakson” jälkeen. Kirjoitan Elinistä kertovan kuunnelmatekstin toisen version Sysmässä ollessani. Oma työ tuntuu enemmän näppylähanskaiselta ja nahkarukkasmaiselta, kuin rautahansikkaiselta.
26.3.2022 (oltuani paikallani 24 päivää)
Tulin, näin, olin, luin, kirjoitin, kuuntelin, puhuin.
Pitkiä aikoja yksin tehdessä unohtaa sen, että joskus tekee ihan hyvää myös kertoa muille ääneen, mitä on tekemässä. Se voi olla ratkaisu moneen asiaan, muuhunkin kuin kirjoittamiseen.
Näin naakan, harakan, tali- tai sinitiaisen. Toiseksi viimeisenä päivänä mustarastaan! Oravankin.
Kiitos Sysmä, Nuoren voiman liitto ja toverit Sarkiassa eli Jenna ja Haydée.
Kiitos maaliskuusta.
Iira Halttunen
VILLA SARKIA 