
Ensimmäisellä viikolla olin yksin ja vähän surullinen, koska täydessä joulupöydässä läheisten kanssa oli ollut niin ihanaa. Palelsi ja istuin viltin alla, joka tuoksahti liian voimakkaasti huuhteluaineelta.
Tammikuun alussa pimeys ainakin tuntui kestävän melkein koko päivän.
Voitelin suksia ensimmäistä kertaa elämässäni. Se ei onnistunut kovin hyvin, mutta kävin kaksi kertaa hiihtämässä. Päijänteen jäällä oli uskomatonta. Itä-Hämeen maisemat tuntuivat muutenkin kodikkailta.

Oli välillä vaikea tarttua toimeen. Käytin runojen löytämiseen sanapelini kirjainlaattoja. Lauserakenteiden rikkomisesta kiinnostuneena yhdistelin hassuja lausekkeita toisiinsa välillä myhäillen.
Ostin kuukausikortin Sysmän uimahalliin ja käytin sitä ahkerasti. Uiminen ja sauna yhdessä muiden kanssa toivat lämpöä. Uimahallin aulassa söin blinilounaan, luin Leevi Lehtoa ja kirjoitin.
Löysin hyvän avantopaikan rannalta ja kirjoitin siitä mielestäni hyvän runon. Se innoittui avannon ihanuuden lisäksi Kirsi Kunnaksen säkeistä. Pohdin paljon sitä, miten tärkeää uiminen oli kirjoittamisen kannalta.

Uusi vuosi sai alkaa rauhaisasti minulle tärkeitä aiheita pohtien. Minusta jokainen vuosi pitäisi aloittaa näin. Omat pienet rutiinit ilostuttivat, ja monet ajatukset kirkastuivat. Tammikuu on Sysmälle varmasti erityistä pysähtymisen aikaa, ja siksi residenssiajalle niin oivallinen.

Helmi Nöjd